keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Kirjoittanut: Charles Dickens 
Sovitus ja ohjaus: Tommi Auvinen 
Lavastus: Marjatta Kuivasto 
Puvut: Mari Pajula 
Koreografia: Teija Auvinen 
Valosuunnittelu: Raimo Salmi 
Äänisuunnittelu: Janne Auvinen 
Rooleissa: Ilkka Heiskanen, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Inkeri Mertanen, Ilpo Hakala, Matti Hakulinen, Pete Koskinen, Arttu Ratinen, Markku Thure, Amelia Auvinen, Topias Kanto, Niila Nousiainen / Severi Muje

Ensi-ilta: 7.12.2012 päänäyttämöllä
Kesto: 1h 45min 
Muuta: Ikäsuositus yli 6-vuotiaille.

Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Charles Dickensin rakastettu jouluinen tarina. Päähenkilönä Ebenezer Scrooge, joka on itsekäs kitupiikki. Pihinä ja epäystävällisenä miehenä tunnettu Scrooge joutuu aattoyönä kohtaamaan menneet joulunsa, nykyisen joulun ja tulevat joulunsa. Joulun henget vievät Scroogea näkymiin. Henkien tarkoituksena on pelastaa Scrooge ja saada hänet muuttumaan. 

Roolisuoritukset: Ilkka Heiskanen on mielettömän hyvä esittäessään Ebenezer Scroogea. Heiskasen ääni ja liikehdintä oli todella saiturimaista ja herätti hahmon henkiin. Välillä Scrooge näytti jopa pelottavalta, niin kuin kuuluukin. Scroogen usein toistama "humpuukia!" jäi todella hyvin mieleen. 
Muissa rooleissa olleet olivat hyvin mukana ja tekivät hyvät roolit. Muista hahmoista parhaiten mieleen jäi joulun kolme henkeä ja Pikku-Tim. Ensimmäinen joulun henki (Pete Koskinen) oli menneen joulun haamu, joka näytti menneitä jouluja. Tämä haamu ilmestyi kuin tyhjästä Scroogen pedin viereen seisomaan. Toinen joulun henki (Markku Thure) oli tämän joulun haamu. Hauskannäköinen joulukuusta muistuttava hahmo! Viimeinen haamu (Pete Koskinen) oli tulevan joulun haamu. Hän näytti Scroogelle millainen tulevaisuus voi olla edessä, jos muutoksia ei tapahdu. Haamujen ansiosta tarina saa käänteen. Pikku-Timin roolissa vuorottelevat Niila Nousiainen ja Severi Muje. Pikku-Tim oli suloinen poika. 
Ilkka Heiskasen roolityöskentely on kerrassaan upeaa ja sitä oli ilo seurata. 

Pete Koskinen, Inkeri Mertanen, Kirsimarja Järvinen ja Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus oli hienoimpia koskaan näkemistäni lavastuksista! Lisäksi se oli vielä toimiva. Talo kääntyi ja hajosi osiin näppärästi. Lavastus oli jouluinen ja talvinen. Jääpuikkoja roikkui useista pakoista ja maa luminen sekä jäinen. Tyyliltään sopi hyvin aikakauteen. Eniten ihailuani herättivät lavalla itsestään liikkuneet lavasteet. Lontoo yläilmoista katsottuna lipui näyttämön halki hienosti. Merellä olleet kalastajat ja heidän veneensä vasta upea näky olivat! Vene keikkui aalloilla näyttämön halki todealla upeasti! Savun peittäessä lattiatason kaikki näytti todella mahtavalta. Tässä vasta oli teatterin taikaa! 

Puvut sopivat kantajilleen ja aikakauden tyyliin täydellisesti. Henget oli hauskasti rakennettu ja puettu. Scrooge seikkaili yöasussaan paljon ja kun hän ensimmäisen kerran näyttäytyi yöasussaan kuului lasten naurua. Etenkin Scroogen asu oli todella hyvä! Musiikkia esityksessä käytettiin luomassa tunnelmaa. Joululauluja laulettiin ja tanssittiin. Musiikki antoikin uuden ulottuvuuden esitykseen. 

Erityisesti mieleenjäänyttä: Oli ihana huomata kuinka lapset tykkäsivät esityksestä. Iloista naurua kuului useampaankin kertaan! Tarina oli hieno ja lopussa sai jo pyyhkiä silmäkulmia. Aplodeista päätellen en ollut ainoa joka esityksestä tykkäsi! Etenkin Heiskanen sai valtavat suosionosoitukset, eikä turhaan!

Muita huomioita: Käsiohjelma sisältää mm. Heiskasen haastattelun ja Dickensin elämäntarinaa. Niitä oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen lämpimästi kaikille Saiturin joulua! Vaikka pitäisikin joulua humpuukina niin ihan pelkäästään jo Heiskasen takia kannattaa teatteriin suunnata askeleensa! Esitystä katsellessa voi virittäytyä joulun tunnelmaan.

Olin katsomassa 19.12.2012. 

Esitys saa arvosanan: 9+